Epäonnistuminen – haitalista häpeää vai oivallista oppimista?

Haluaisitko muuttua näkymättömäksi, kun olet vähän mokannut yrittäessäsi uutta? Vaivutko ehkä epätoivoon koko viikonlopuksi, kun viikon aikana testaamasi asia ei toiminutkaan suunnitellusti? 

Ei kannattaisi. Leuka pystyyn, sillä epäonnistuminen on oppimisprosessin ydintä ja kehittämisen parasta polttoainetta! Oppimalla virheistäsi kehityt itse ja kehität uutta. Epäonnistuminen vahvistaa meitä yksilöinä ja opettaa arvostamaan myös heitä, jotka ovat yrittäneet mutta epäonnistuneet. Kun kokeilet uutta ja epäonnistut, olet todennäköisesti laajentanut mukavuusympyrääsi toimimalla sen ulkopuolella. 

Maailma ja liiketoiminnot janoavat jatkuvasti uusia palveluita ja uutta teknologiaa. Sellaisia ovat vaikkapa innovaatiot kestävän kehityksen ja kiertotalouden edistämiseksi. Virheistään oppivat organisaatiot, joihin on saatu istutettua epäonnistumisen hyväksyvän toimintakulttuurin siemen, tulevat olemaan voittajia.

Joidenkin tutkimusten mukaan suurimmat syyt innovaation markkinoille tuomisen epäonnistumiseen olivat seuraavat: 

• Ylimmän johdon epärealistiset odotukset 
• Yrityksen funktiot toimivat vahvasti siiloissa 
• Käytettävissä oleva budjetti ja resurssit kehitystyöhön olivat riittämättömät 

• Tekemisessä on keskitytty liikaa teknologiaan ja unohdettu kokonaisuus 

Miten sitten epäonnistumisen hyväksyvä toimintakulttuuri voidaan luoda tai ainakin kehittää toimintaa oikeaan suuntaan? Asiaan ei ole yhtä absoluuttista totuutta, mutta tässä muutamia näkökulmia: 

Esimerkillä johtaessaan myös pomot epäonnistuvat aika ajoin ja madaltavat näin muiden kynnystä mokata. On nimittäin huojentavaa kokea, että epäonnistuminen ei ole katastrofi, vaan aidosti luonnollinen ongelmanratkaisun ja uusien toimintamallien vaihe. Johtoportaan mokailu luo näin muillekin rohkeutta epäonnistua. 

Rohkaise ihmisiä esittelemään ongelman lisäksi ratkaisuehdotuksia, ja auta heitä valitsemaan niistä paras kokeiltavaksi. 

Eliminoi draama ja rangaistukset kaikissa muodoissa ja kaikilla tasoilla, kun kehitetään uutta. Yksikin negatiivinen sana esihenkilöltä aikaisemmasta epäonnistumisesta voi olla ylittämätön este uuden innovaation tiellä. 

Ota uusi idea mahdollisimman nopeasti testausvaiheeseen, jossa mahdolliset haasteet havaitaan. Näin korjattavissa olevat epäkohdat voidaan paikata nopeasti tai koko hanke voidaan hylätä, jotta aikaa ja rahaa ei kulu enempää.

En tietenkään tarkoita, että työn pitäisi olla jatkuva yrityksen ja erehdyksen kierre. Päin vastoin, johdolla ja tiimeillä pitää aina olla jatkuvuuden takaavat suunnitelmat epäonnistumisten varalta. 

On myös hyvä huomata hyvän epäonnistumisen ja huonon virheen ero. Hyvä epäonnistuminen tai ”smart failing” on kehitystyössä tapahtunut asia, joka ei olisi ollut helposti vältettävissä olemassa olevan tiedon perusteella. Virhe siis tukee oppimista ja uuden asian eteenpäin viemistä. Huono virhe taas olisi ollut vältettävissä olemassa olevaa tietoa ja osaamista hyödyntämällä. Virheen tekee hälyttäväksi myös se, kun sama moka toistuu toistumistaan. 

Loppujen lopuksi on siis turhaa käyttää energiaa epäonnistumisen häpeään. Kannattaa mieluummin hyödyntää epäonnistumisen tuomat opit täysimääräisenä omassa toiminnassa. Voimme kaikki olla mukana hyvässä kehityksessä hyväksymällä epäonnistumiset ja tarjoamalla omaa osaamistamme kehityksen tueksi. Ei sitä tiedä, vaikka siitä aukeaisi yritykselle uutta liiketoimintaa ja sinulle uusi ura.

Pasi Vesterinen

HEAD OF DIGITAL TRANSFORMATION