Puukuitu on uusiutuva luonnonvara, jonka käyttöä lisäämällä voidaan vähentää uusiutumattomien materiaalien kulutusta. Lähtökohtaisesti kaikki kartonkipohjaiset tuotteet voidaan kierrättää joko kartonkikeräykseen tai biojätteeseen, jolloin kuidut saadaan joko uusiokäyttöön tai kompostoitua. Kuituja voidaan käyttää uudestaan useita kertoja ennen niiden lopullista loppuun kulumista.

Perinteisten kartonkipikareiden kohdalla on hyvä huomata, että niiden sisäpinnalla on muovinen PE-pinnoite estämässä nesteen vuotamista kupin läpi. Pinnoitteen määrä on hyvin vähäinen, ja juomapikari voidaan kierrättää kartonkikeräykseen, mutta niissä on silti käytetty fossiilista materiaalia. Nykyään on saatavilla myös kokonaan uusiutuvia vaihtoehtoja, joissa PE-pinnoite on korvattu kasvipohjaisella. Markkinoille on tuotu myös kokonaan sokeriruokopohjaisesta bagassista valmistettuja, biojäteastiaan kelpaavia pikareita.

Kertakäyttöpikarit, juomapillit ja einespakkaukset ovat esimerkkejä tuotteista, joita on perinteisesti valmistettu fossiilisesta muovista, mutta voidaan nykyään valmistaa myös uusiutuvasti. Jopa tekstiileitä voidaan valmistaa puuaineksesta ja näin korvata öljypohjaisia polyesterikuituja tai tuotannossa runsaasti vettä kuluttavaa puuvillaa.

Paljon parjattu muovikin on kaikesta huolimatta mainettaan parempi materiaali. Sillä on tärkeä tehtävä pakkausten keventämisessä ja elintarvikkeiden hävikin pienentämisessä. Suomessa suuri osa pakkauksista käytetään uudelleen: osasta valmistetaan uusioraaka-ainetta, ja loppu menee energiantuotantoon. Lisäksi perinteisten muovien rinnalla ovat yleistyneet biopohjaiset muovituotteet, joita voidaan valmistaa esimerkiksi sokerista, maissista, selluloosasta tai muista orgaanisista, uusiutuvista materiaaleista. Nykyisellä tuotantotasolla ne eivät myöskään kilpaile ruoantuotannon kanssa. Esimerkiksi maailman maissintuotannosta alle 1 % käytetään biomuovien tuotantoon.