BLOGit ja ajankohtaista
Voi paremmin sekä työssä että vapaalla
Oletko koskaan viettänyt väsyneenä työpaikalla kymmenen tuntia, mutta saanut selvästi vähemmän aikaan kuin levänneenä kahdeksassa tunnissa? Entä huomannut olevasi toistuvasti työpäivän jälkeen niin uupunut, että liikunta tai muut harrastukset eivät maistu? Et ole ainoa. Työn ja vapaa-ajan tasapainon häiriintyessä häviää fokus niin työstä kuin harrastamisesta. Pitkäaikainen stressi ja ylikuormitus yhdistettyinä pitkiin päiviin ja heikkoon palautumiseen johtaa sekä olemattomaan vapaa-aikaan että tehottomaan työntekoon.
Työn ja vapaa-ajan suhteesta on kirjoitettu paljon, ja tutkimusten mukaan ihmiset kaipaavat niille hyvää tasapainoa. Tasapainon löytäminen ei kuitenkaan ole läpihuutojuttu, sillä työn erottaminen vapaa-ajasta on yhä vaikeampaa sitä mukaa kuin pääkopan sisällä tehtävä asiantuntijatyö lisääntyy. Ajatustyötä tekevä kun ei voi itse valita, milloin työasiat pomppaavat mieleen. On myös mahdotonta määritellä yksiselitteisesti, kuinka paljon työasioita saa ajatella työajan ulkopuolella sen häiritsemättä palautumista.
Myös etätyö asettaa omat haasteensa sekä johtamisen että oman työn organisoinnin suhteen. Tätä kirjoitettaessa olemme tilanteessa, jossa kymmenet tuhannet suomalaiset tekevät etätöitä ensimmäistä kertaa elämässään.
Myös heidän esihenkilönsä saattavat johtaa ensimmäistä kertaa tiiminsä työtä puheluiden ja bittien välityksellä. Koko maailman housut kintuissa yllättänyt koronavirus laittoikin isolla kädellä vauhtia paikkariippumattoman työn kehitykseen.
Nopea kehitys tarkoittaa valitettavasti monen kohdalla myös pikavauhtia ilmenneitä ongelmia. Esimerkiksi koronan takia kotonaan kaikki päivät yksin viettävä sinkku saattaa tehdä paljonkin normaalia enemmän töitä, kun kukaan ei tule kesken päivän hakemaan kahvitauolle eikä patistele lähtemään töistä kotiin. Perheellinen saattaa taas taistella saadakseen edes kymmenen minuutin hiljaisen hetken tenavien mekastukselta. Kumpikin ovat työpäivän jälkeen aivan naatteja uupumuksesta, mutta eri syistä. Molempia yhdistää kuitenkin se, etteivät työ ja vapaa-aika ole balanssissa.
Koronaepidemia menee aikanaan ohi, mutta työn ja vapaa-ajan tasapaino-ongelmat jäävät. Kerronkin seuraavaksi pienen tarinan siitä, kun työ hallitsee elämää. Tarina on keksitty, mutta sen elementit on koottu elävästä elämästä. Tunnistatko kenties itsesi, puolisosi, ystäväsi tai vaikka esimiehesi?
Tuiki tavallinen maanantai
Saavut maanantaiaamuna toimistolle klo 8:15 kolmen vartin työmatkan päätteeksi. Väsymys painaa ja pieni päänsärkykin yrittää tulla kyläilemään.
Et saanut oikein rentouduttua viikonloppuna, sillä nukuit levottomasti ja päivätkin menivät siksi lähinnä sohvalla makailuksi. Työ hallitsee ajatuksiasi siinä määrin, että näet jo unia siitä, sillä olet tehnyt pari tuntia ylitöitä päivittäin jo parin viikon ajan. Yritit matkalla karistaa unihiekat silmistäsi kuuntelemalla äänikirjaa, mutta keskittyminen oli vaikeaa.
Perillä vaihdat muutaman sanan työkavereiden kanssa kahviautomaatilla ennen istahtamista työpisteellesi. Avokonttorilla on siihen aikaan vielä suhteellisen hiljaista, mutta lisää ihmisiä valuu paikalle jatkuvana virtana. Osa ohi kulkevista kollegoista haluaa rupatella hetken, yhdet työasioista ja toiset siviilielämän kommelluksista. Samalla yrität saada luettua saapuneet sähköpostit siltä varalta, että työn alla olevaan projektiisi on tullut lisäinfoa. Odottamasi tieto on elintärkeä työn jatkon kannalta, ja jokainen viikonlopun aikana saapuneen sähköpostin äänimerkki on saanut sykkeesi nousemaan ja sinut syöksymään kohti kännykkää. Epätoivo alkaa hiipiä sieluun, kun viimeinenkin meili on luettu eikä toivottu tieto ole vieläkään perillä.
Kyseessä on ison rahan projekti, joka on jo valmiiksi pahasti myöhässä. Jokainen ylimääräinen viivästys maksaa työnantajallesi maltaita, ja vaikka myöhästyminen ei johdu sinusta, koet silti syyllisyyttä. Jokainen stressaantuneen tiimisi jäsenen turhautunut manailu päin seiniä menevästä hankkeesta tuntuu henkilökohtaiselta piikiltä sinua kohtaan.
Häkellyt huomatessasi kellon olevan jo 10:30. Mihin aamun tunnit oikein katosivat? Jätät kahvitauon väliin yrittäessäsi lepytellä huonoa omaatuntoasi, joka jollain epämääräisellä tavalla syyttää sinua laiskottelusta. Saat tehtyä tehokkaasti töitä lounaaseen asti, jonne lähdet esihenkilösi kanssa klo 11:30. Lounaalla käytte läpi projektin tilannetta ja suunnittelette jatkotoimenpiteet siltä varalta, että tietoa ei näy eikä kuulu parin tunnin sisällä.
Lounaan jälkeen iltapäivä menee kahdessa palaverissa, joissa sinulla ei ole juuri mitään sanottavaa, mutta joihin sinun on esihenkilösi mukaan hyvä osallistua. Keskusteluun osallistumisen sijaan huomaat päivittäväsi jatkuvasti sähköpostilaatikkoa. Palaverien jälkeen aikarauta näyttää 14:45. Pidät vartin mittaisen kahvitauon ja alat jo suunnitella lähteväsi aikaisemmin kotiin kuitataksesi viime viikkoina kerryttämääsi plussasaldoa, kun kännykkä sanoo PING. Odottamasi tiedot ovat vihdoin saapuneet!
Ravaat työpisteellesi ja alat innolla edistää projektia. Työn imu vetää mukaansa ja hädin tuskin huomaat kollegoiden katoavan ulko-ovesta yksi kerrallaan. Pakerrat ja touhuat, kunnes lähtiessäsi hakemaan vesilasillista tajuat kellon olevan jo 18:40. Et malttaisi millään lähteä kotiin nyt, kun sinulla on hyvä flow päällä. Olet kuitenkin luvannut puolisollesi katsoa hänen kanssaan elokuvan, joten vedät harmistuneena takin niskaan ja leimaat itsesi ulos.
Kotimatkan ajan suunnittelet projektin seuraavia vaiheita. Kotona kerrot innostuneesti puolisollesi pääseväsi vihdoin etenemään työssäsi, ja ihmettelet hänen vaisua vastaustaan. Et muista elokuvan jälkeen kovin hyvin, mitä siinä tapahtui. Ehkä se oli huonosti käsikirjoitettu. Leffan aikana pomollesi lähettämääsi viestiin ei ole tullut vielä vastausta.
Sänkyyn mentyä uni välttelee sinua, ja kirjoitat siksi vielä muutaman asian puhelimen muistiin huomista varten. On hyvä valmistautua ajoissa tulevaan työpäivään. Unen tuloa odotellessasi sinulle tulee tunne, että olet unohtanut jotain tärkeää, mutta et saa ajatuksesta kiinni sen tarkemmin. Vaivut lopulta uneen, ja vasta päivien päästä sinulle valkenee, että maanantaina oli puolisosi syntymäpäivä.
Mitä tarinasta opimme?
Edellä kertomani tarina on valitettavan monen asiantuntijatyötä tekevän toimihenkilön todellisuutta. Työajanseuranta näyttää kymmeniä tunteja ylitöitä, mutta kiire estää saldovapaiden pitämisen viikosta ja kuukaudesta toiseen – puhumattakaan siitä, että kirjatut tunnit eivät aina ole koko totuus. Tarinamme päähenkilö kirjasi työajanseurantajärjestelmään noin 10,5 tuntia, mutta oli töissä käytännössä koko hereilläoloaikansa. Tehokasta työaikaa oli koko päivän aikana kuitenkin vain muutama tunti. Jokainen voi laskea, kuinka tehokasta tällainen työskentely itse asiassa on.
Tarina ei kerro, kumpuaako päähenkilön stressi hänen omasta persoonallisuudestaan, esihenkilön odotuksista, heikosta ajanhallinnasta, huonosta johtamisesta vai jostakin muusta meille tuntemattomasta tekijästä – vai näiden kaikkien yhdistelmästä. Emme myöskään tiedä, onko tilanne hänelle tyypillinen vai yksittäistapaus. Sen kuitenkin tiedämme, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi.
Burnoutin partaalla taiteileva päähenkilömme olisi todennäköisesti sekä tehokkaampi työntekijä, huomaavaisempi puoliso että ylipäätään virkeämpi ja hyväntuulisempi, jos hänen elämässään olisi muutakin sisältöä kuin työ. Työllä pitää olla rajat, joiden ulkopuolelle se ei saa hiipiä.
Seuraavaksi esittelen joitakin keinoja ylläpitää tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä. Lista ei ole missään nimessä kaikenkattava, mutta antaa toivottavasti eväitä tasapainoisempaan elämään.
Aseta itsellesi rajat.
Opiskele itsejohtamisen taitoja ja ajanhallintaa. Opettele pitämään tauot ajallaan ja lähtemään töistä kotiin ajoissa. Poikkeustilanteissa voit toki joustaa työn takia vapaa-ajan kustannuksella, kunhan hallitset tilanteen eikä se sinua. Muista kuitenkin joustaa myös toiseenkin suuntaan ja käytä kertyneitä saldoja pois. Teet itsellesi karhunpalveluksen, jos et salli itsesi koskaan irrottautua työstä.
Älä ole aina tavoitettavissa. Mikään tai kukaan ei velvoita sinua olemaan joka hetki puhelimen päässä. Jos sinulla on laissa määritelty työaika, noudata sitä. Hiljennä myös työsähköposti, kun et tee töitä. Ehdit lukea viestit seuraavanakin päivänä. Jo sähköpostin otsikon lukeminen puhelimen ruudulta katkaisee palautumisen.
Älä vaadi itseltäsi mahdottomia. Jos sinulla on työn lisäksi agendalla pari viikoittaista harrastusta, koiran ulkoiluttaminen ja leikittäminen sekä päiväkoti-ikäisten lasten hengissä pitäminen ja kunnon ihmisiksi kasvatus, ei kukaan voi odottaa sinun tekevän viikosta toiseen myös ylimääräisiä työtunteja. Ja tuskin kukaan muu odottaakaan kuin sinä itse, joten ole itsellesi armollinen ja laske vaatimustasoa.
Harrasta jotain aivan muuta.
Ei riitä, että nukut yhdeksän tuntia yössä, jos elät työtäsi varten muuten koko päivän. Harrasta, liiku, ulkoile, ole sosiaalinen tai epäsosiaalinen – mitä tahansa, mistä saat energiaa ja akkusi latautuvat. Jos istut työpäivät tietokoneen äärellä, kiittävät aivosi mahdollisuudesta harrastaa vaikkapa liikuntaa, musiikkia tai käsitöitä. Mitä erilaisempaa harrastuksesi on suhteessa työhösi, sitä paremmin palaudut.
Älä ota kontollesi liikaa töitä.
Opettele sanomaan ”ei”, jos tehtäviä alkaa kasautua enemmän kuin ehdit normaalin työajan puitteissa tekemään. Jos sinulla on jo liikaa töitä, ota asia puheeksi pomosi kanssa, jotta työkuorma jaettaisiin tasaisemmin. Jos kaikkien kädet ovat jo täynnä, on aika rekrytoida lisää tekijöitä sen sijaan, että jokainen tekee lisää työtunteja. Henkilöstön aliresursointi ei ole sinun syysi eikä sinun tarvitse sitä taakkaa kantaa.
Muista, mikä on aidosti tärkeää.
Terveytesi ja sosiaaliset suhteesi ovat asioita, joita ei voi rahalla tai kunnioituksella korvata. Vaali sekä omaa että lähipiirisi hyvinvointia antamalla aikaa työn lisäksi sekä perheelle, ystäville että itselle. Kukaan ei muista kymmenen vuoden kuluttua minkään projektin viivästyneen, mutta lapsesi muistavat vanhempansa olleen etäinen ja paljon poissa kotoa.
Jos koet työskentelytyylisi muuttamisen hankalaksi omin päin, keskustele aiheesta sekä pomosi että työpsykologin kanssa. Työn ja vapaa-ajan terve suhde on olennainen osa työnhyvinvointia, ja työhyvinvointi on puolestaan työntekijän että työnantajan yhteinen asia. Aihe kannattaa ottaa puheeksi heti ensimmäisten merkkien ilmaantuessa eikä vasta sitten, kun olosi kehittyy työuupumukseksi tai masennukseksi.
Tai ehkä et tunnistanutkaan tarinasta itseäsi, vaan jonkun lähipiirissäsi. Tarjoa silloin rohkeasti apuasi. Omalle tilanteelleen voi olla sokea, jolloin viereisestä pöydästä näkee paremmin. Kuten kaikki parhaat asiat elämässä, tämäkin muutos onnistuu viimeistään yhteispelillä.
Henri Vänskä
Content specialist
Etkö vielä ole Lyrecon asiakas?
Rekisteröidy heti, niin sinun ei enää tarvitse murehtia työpaikkatarvikkeista! Laaja, laadukas tuotevalikoima.
Helppokäyttöinen verkkokauppa. Toimitus seuraavaksi päiväksi!
TOIMITUSVARMUUS 99 %
Markkinoiden paras
TOIMITUS SEURAAVAKSI TYÖPÄIVÄKSI
Ennen klo 16.00 tehdyissä tilauksissa
AMMATTILAISET PALVELUKSESSASI
Maan kattava myyntiverkosto
Lyreco Finland Oy
Väinö Tannerin tie 3
01510 VANTAA
Vaihde: 010 500 1500
Asiakaspalvelu: 010 500 1000
asiakaspalvelu@lyreco.com
Copyright © Lyreco Finland Oy. Kaikki oikeudet pidätetään.
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää ››
